31.8.2017

PÄIVÄ MUUMIMAAILMASSA

Viime viikolla kävimme retkellä Muumimaailmassa. Neidistä on kesän aikana kuoriutunut kova muumifani, joten reissu taisi olla koko kesän odotetuin juttu, niin paljon siitä on Neidin kanssa niin etu- kuin jälkikäteenkin puhuttu. Odotukset siis ainakin olivat korkealla.




Koska vierailumme ajoittui kesän viimeiselle aukioloviikolle ja sääkin oli jo pikkuisen vilpoinen, saimme melko hyvin omassa rauhassa tutkia paikkoja. Toki siellä muitakin pieniä ja isompia muumifaneja oli, mutta missään emme joutuneet kauaa jonottamaan eikä tungosta näkynyt.

Ennen kuin edes päästiin tuolle Muumien asuttamalle saarelle, oli Neiti jo haljeta innostuksesta. Ympäri Naantalin keskustaa näkyvät Muumi-kuvat ja tienviitat saivat osakseen hilpeät hihkunnat. Se saikin miettimään, että olisiko reissu pitänyt "säästää" ensi vuodeksi, kun molemmat lapset olisivat todella jo ymmärtäneet paikasta jotain. Mutta ainahan sitä voi mennä uusiksi!





Ehdottomasti parasta päivässä olivat muumihahmot. Hahmojen näyttelijät olivat omaksuneet roolinsa hämmästyttävän hyvin ja jopa aikuisen oli kiva seurata heitä sivusta. Aikuisen mielenkiinnon toki voitti 100-0 tuon taaperon aito ilo nähdessään telkkarista ja kirjoista tutut suosikit. Erityisesti Pikku Myy oli Neidin mieleen, samoin Niiskuneiti ja Muumimamma. Myös Pikku-Ukko naureskeli rattaiden edessä hassuttelevalle Nuuskamuikkuselle ja heilutteli innoissaan Nipsulle.

Myös muumitarinoiden pelottavien hahmojen kodit löytyivät saarelta. Tällä kertaa Möröstä ja Hattivateista ylitse muiden oli Noita. Oikeastaan ainoa päivän kurja hetki tapahtuikin Noidan mökillä. Kun Neiti näki hänet, alkoi välittömästi niin kauhunsekainen itku, että edes Aliisan hyväntahtoinen ja lempeä lohdutus ei auttanut. Ymmärrän, että hahmojen näyttelijät eläytyvät rooliinsa, mutta tällaisessa tilanteessa mielestäni vaaditaan hieman tilannetajua. Kun kauhusta kankea Neiti uskalsi isin sylistä vilkuttaa pikaiset heipat Noidalle, oli ilkeällä ilmeellä vastattu "Oikein epämukavaa päivänjatkoa" -kommentti tarpeeton.




Noh, tästäkin kauhusta selvittiin ja loppu päivä sujuikin oikein mukavasti. Neidin juoksennellessa ympäriinsa, myös Pikku-Ukko viihtyi poikkeuksellisen hyvin rattaiden kyydissä, koska katseltavaa riitti paljon. Rattailla myös pääsi hyvin kulkemaan lähes joka puolella Muumilaaksoa.





Kaikenkaikkiaan päivästä jäi mieleen paljon hyviä muistoja ja uskoisin, että tuo visiitti ylitti Neidin odotukset reippaasti. Ainakin mikäli tuota Muumi-fanituksen määrää katsoo. Reissun jälkeen kaikki leikit pyörivät jatkuvasti Muumi-teeman ympärillä ja iltasaduksikin valikoituu päivä toisensa jälkeen näiden hahmojen seikkailuista kertovia kirjoja.

20.8.2017

MITÄ MEILLE KUULUU?

Edellisestä postauksesta on venähtänyt jo ihan ennätyspitkä aika - melkein kuukausi! Ei kovin vahvasti suju tämä bloggaaja-ura! Onneksi alunperinkin ajattelin tästä epävirallista harrastusta, joten ei se kai niin vakavaa ole. Postaustauon aikana me ollaan nautittu kesästä, touhuiltu kaikenlaista kivaa ja sairastettu yksi kesäflunssakin. Ja Mieskin on onnistunut pitämään viikon kesälomaa ja toinen on vielä edessä.



Lisäksi oma vapaa-aikani on pitkälti mennyt hääsuunnittelun parissa. Meidän Suuri Päivä on ensi tammikuussa ja suunnilleen kaikki on vielä tekemättä. Hommia siis riittää! En kuitenkaan tahdo tätä blogia muuttaa häähömpäksi, joten olen tietoisesti sivuuttanut aiheen täällä. Voi olla, että jossain vaiheessa intoudun höpöttämään hiukan suunnitelmistamme, mutta toistaiseksi mennään tällä linjalla :)

Hääjuhlan lisäksi pitäisi ehtiä myös suunnitella toiset "suuret" juhlat, nimittäin Pikku-Ukon 1-vuotiskutsut. Onhan tässä vielä parisen viikkoa aikaa, joten nyt täytyy hetkeksi vaihtaa Pinterestin hakuun babyboy viime aikoina vilahdelleiden wedding-alkuisten hakusanojen tilalle.



Näiden suunnittelu-juttujen lisäksi toki päivissä riittää muutakin tekemistä. Alkavalle vikalle lomaviikolle ennen arkeenpaluuta on suunnitelmissa ainakin perhekuvaus ja Muumimaailman visiitti. Näistä palaan kirjoittelemaan myöhemmin, ja oikein kovasti yritän, ettei postaustauko venyisi enää näin pitkäksi :)

Kivaa alkavaa viikkoa!


27.7.2017

ASUNTOMESSUT LAPSIEN KANSSA

Olemme Miehen kanssa kiertäneet asuntomessuja jo monen vuoden ajan. Niinpä tänäkin vuonna pakkasimme perheen autoon ja lähdimme ajamaan kohti Mikkeliä. Ajoaika oli kolmisen tuntia, joka ajoitettiin lasten päiväuniaikaan, jotta perille saapuisi hyväntuulinen, kesäseikkailusta nauttiva nelikko kiukuttelevan lauman sijaan.

Molemmat lapset simahtivat jo alkumatkasta ja kilometrit rullasivat nopeaan. Takapenkkiläisten herättyä uniltaan, pysähdyimme hetkeksi syömään ja jaloittelemaan. Tästä jatkoimme matkaa hotelliin, Mikkelin keskustassa sijaitsevaan Cumulukseen. Edellisistä vuosista viisastuneena varasin huoneen jo kesän alussa. Jo silloin suurin osa oli bookattu ja vapaana olevat huoneet varsin hintavia. Onneksi edes tämä yksi sopuhintainen löytyi!


Yö hotellilla meni kivasti ja aamulla heräsimme aikaisin. Aamiaisen jälkeen pakkasimme kimpsut ja kampsut ja lähdimme suunnistamaan kohti messupysäköintiä. Koska parkkialue on kaukana itse messualueesta, mukaan otettavaa tavaraa oli melkoisen paljon. Tai ainakin meillä oli, koska minulla on toisinaan ärsyttävä tapa varautua kaikkeen mahdolliseen raahaamalla koko omaisuutta mukana. Tätä ajatellen meillä oli tuplarattaat, joihin saatiin kaikki tarpeellinen tavara ja kaksi lasta köytettyä kiinni. Toki messualueelta olisi löytynyt myös lainattavia lastenrattaita, mikäli omat olisi vaikka unohtunut kotiin.

Kertaakaan ei onneksi tullut ongelmia, etteikö meidän taisteluvaunuilla olisi mahtunut kulkemaan. Monissa näytteilleasettajien pisteissä oli käteviä luiskia ja asettelu sopivan väljää. Messukohteisiin sisälle ei tietenkään saanut lastenrattalla mennä, mutta uskalsimme hyvillä mielin jättää rattaat hetkeksi talojen ulkopuolelle muiden kärryjen viereen.

Mies viihdyttämässä lapsia, minun jonottaessa messukohteeseen.

Rattaita käytännöllisempi kulkuväline vauvalle oli ehdottomasti kantoreppu. Erilaisia kantovälineitä, repuista liinoihin, tuntui näkyvän useimmilla pienten lasten vanhemmilla. Harmi, että kotona pakatessa unohdin meidän kantorepun unihupun, joten Pikku-Ukko ei voinut nukkua kyydissä kantaen. Onneksi rattaiden suojasta löytyi sopivampi lepopaikka.

Sillä välin, kun lapset nukkuivat rattaissa, kiersimme messutaloja vuorotellen. Toinen jäi lapsenvahdiksi ulos ja toinen pääsi ihastelemaan hulppeita kohteita. Jos olisimme olleet valppaita jo alusta (jos olisin uskonut Miehen ehdotusta...), tämän järjestelyn olisi voinut ottaa käyttöön jo ensimmäisestä asunnosta lähtien.

Neiti nimittäin toi mielipiteensä taloista, lämpimästä ilmasta ja hitaasti etenevästä väenpaljoudesta hyvinkin selväksi. Ja milläpä siinä selität 2-vuotiaalle, ettei se haittaa, kun itselläkin oli hetkittäin tukalaa? Ulos päästessä kaikki oli taas hyvin ja hän tykkäsi katsella pihoilla näkyneitä robottiruohonleikkureita. Koko perheen onneksi messualueen keskeltä löytyi ihana, upouusi leikkipaikka. Siellä oli paljon erikoisia leikkivälineitä, joiden parissa Neiti ja Mies viettivätkin hyvän tovin.



Muistaen edellisvuosilta messualueella tarjoiltavan ruuan hinnan, olin pakannut lapsille pientä välipalaa mukaan. Lisäksi koko porukalla oli rattaiden kyydissä omat vesipullot. Tämä osoittautui oikein hyväksi päätökseksi, eikä meidän tarvinnut ostella sikahintaisia pillimehuja tai jäätelöitä aina pikkunälän yllättäessä. Vaikka tykkäänkin asuntomessuista valtavasti, niiden ehdottomasti huonoin puoli on ruuan kalliit hinnat. Mies meinasi kimpaantua maksaessaan kolmesta hotdogista ja juomista pitkälti yli kaksikymppiä.

Ihan vaan vähän väsynyt asuntomessuilija ❤

Vaikka me tosiaan kiersimme messut koko perheen voimin, vaihtoehto messujärjestäjän puolesta olisi myös löytynyt. Alueella toimii lapsiparkki 2-7 -vuotialle lapsille. Kävimme siellä poislähtiessä vaihtamassa Ukkelin vaipan ja oikein kivalta paikalta näytti. Kolme nuorta ja iloista lastenhoitajaa tervehti meitä ovella ja antoivat Neidin tulla leikkimään vauvanhoidon ajaksi. Muutoin lapsiparkki maksaisi lasta kohden 5€ alkavalta tunnilta.

No mitä mieltä olen, suosittelenko ottamaan lapset mukaan vai nauttimaan asuntomessuista aikuisten kesken? Sekä että. Olihan tuo hauska, perhettä yhdistävä kokemus pienistä tuskastumisista huolimatta. Yhteinen kesäseikkailu, jonka aikana isistä tuli Neidin silmissä ykkönen. Kivaa kotimaan matkailua, jolloin pääsi hetkeksi pois näistä kotiympyröistä. Kuitenkin ensi vuonna, näistä kaikista hyvistä puolista huolimatta, voitaisiin Miehen kanssa tutustua Porin tarjontaan ihan vaan kahdestaan.