16.5.2017

ÄITIENPÄIVÄN ASKARTELUJA

Äitienpäivä tuli juhlittua ja siitä jäi taas pitkäksi aikaa hyvät muistot mieleen. Nyt jaksaa taas toisinaam kovin puuduttavaa arkea ihan uudella tarmolla, kun sai hetken olla hemmoteltavana. Aamu alkoi runsaalla aamupalabrunssilla Miehen ja Neidin valmistamana. Pöydässä oli herkkujen ohella myös suloinen kimppu vastapoimittuja valko- ja sinivuokkoja, yllätyslahja ja 2-veen askartelema kortti. Eipä siitä sunnuntaiaamu juurikaan voisi parantua!

Aurinkoinen juhlapäivä jatkui kyläilyllä ja onnentoivotuksilla lasten iso- ja isoisovanhemmille. Neiti oli täpinöissään ja malttamattomana odotti, että pääsisi antamaan itse tekemiään lahjoja mummeille ja mummuille. Alkuviikosta lahjoista jutellessamme Neiti ilmoitti, että tahtoo tehdä rannekoruja. Lisäksi askartelimme kortit muistoksi.



Kortteihin sain idean mistäpä muualtakaan kuin Pinterestistä. Idea tosin muokkautui matkan varrella ja lopputuloksena oli keväisen kirjavat puukortit. Leikkasin ruskeasta kartongista koko perheen käsien mukaan puun, johon Neiti sai itse liimata värikkäitä sydämiä. Kortit oli helppo tehdä ja vaikeustaso oli juuri sopiva 2-vuotiaalle. Sydämien liimailu oli toki aikaavievää, mutta hienosti Neiti jaksoi keskittyä loppuun asti.


Korttien lisäksi Neiti askarteli puuhelmistä rannekorut. Tyylitietoinen tyttönen valitsi itse helmien värit kaupassa. Valkoista, mustaa, pinkkiä ja keltaista. Turhaan yritin ehdottaa mitään muita värejä, näillä neljällä mentiin. Aikuisen kannattaa auttaa helmien valinnassa sen verran, että kiinnittää huomiota narunreikien kokoon. Mahdollisimman isoihin reikiin on pienien sormien helpompi pujotella nauhaa.

Vaikka aluksi olinkin epäileväinen riittääkö Neidin keskittymiskyky ja taidot korujen tekoon, epäilykseni osoittautui onneksi täysin turhaksi. Neiti pujotteli helmet itse naruihin huolella mietityssä järjestyksessä. Jokusen hetken se otti aikaa, mutta hyvin meni. Luulen, että lapsen saadessa itse valita tarvikkeet, oli motivaatio askarteluun huomattavasti korkeammalla.



Neidin kasvaessa isommaksi ja innostuessa askartelusta, omakin innostukseni on jälleen noussut. Sormet syyhyten etsin uusia kivoja ideoita toteutettavaksi. Nämä tämän postauksen vinkit tulevat liian myöhään äitienpäiväksi, mutta ehkä tästä voi napata ideoita vaikkapa kesän juhlasankareille.

Paljon onnea kaikille äideille! 

9.5.2017

TOTUTTELUA SORMIRUOKAILUUN

Edellisestä postauksesta on jo päässyt lipsahtamaan ihan liian pitkä aika. Aikaa bloggaamiselle ei ole viime aikoina jäänyt yhtään, sillä ole viime viikot ollut aamusta iltaan lasten kanssa keskenään Miehen paiskiessa töitä. Mutta eiköhän tämä tilanne taas pian rauhoitu!


Pikku-Ukko täytti viime viikolla 8 kuukautta ja samalla meidän ruokailut ovat muuttuneet. Enää en saisi syöttää hänelle soseita ollenkaan, vaan herra tahtoisi vallan syödä itse. Niinpä olemme siirtyneet entistä enemmän sormiruokailuun. 

Eniten on viime aikoina tullut keitettyä tai höyrytettyä erilaisia kasviksia ja hedelmiä. Porkkanaa, parsakaalia, maissia, tankoparsaa. Päärynää, omenaa ja kurkkua. Lisäksi Ukko on maistellut omin kätösin ainakin makaroonia ja kanapihvejä, tomaattia ja munakasta, leipää, banaania ja puuromuffinsseja.


Olen yllättynyt siitä, miten nopeasti ennen lähes täysin soseilla kasvanut vauva oppii syömään itse. Toki sotkua syntyy näin aluksi valtavasti, mutta sen hallitsemisessa hyvänä apuna toimii koira ja tehokas varsi-imuri. Vaikka muuten pääpaino onkin sormiruokailussa, aamu- ja iltapuurot syötän kuitenkin minä, koska niiden syöminen menee jo liian sottaavaksi minun hermoilleni. 

Eniten tässä muutoksessa olen iloinnut siitä, että koko perhe voi hiukan varioiden syödä samaa ruokaa. Tässäkin asiassa laiskuus pääsee valloilleen, sillä tahdon päästä helpolla ja tehdä yhden ruuan, josta kaikki saavat turvallisesti mahansa täyteen. Maitotuotteet, suolan ja sokerin kun jättää pois, lähes kaikki maistuu myös alle 10-kuiselle. Seuraavaksi testiin menee kauramaitoon tehty makaroonilaatikko ja broileripullat. Saa nähdä, miten hyvin onnistuu.


Ideoita sormiruokailuun olen löytänyt muun muassa huikeasta Simppeli sormiruokakeittiö-blogista sekä sivun Facebook-ryhmästä. Näistä löytyy valtavasti tietoa, vinkkejä sekä reseptejä, joten suosittelen ehdottomasti tutustumaan, mikäli aihe kiinnostaa. Netin lisäksi tietoa sormiruokailusta löytyy myös kirjallisuudesta. Omalla lukulistalla odottelee esimerkiksi kehuttu Omin sormin suuhun-kirja. Visiitti kirjastoon siis edessä heti, kun nämä arkikiireet hiukan rauhoittuvat. 

Hauskaa loppuviikkoa!

24.4.2017

MITEN MEILLÄ NUKUTAAN?

Varmaan yleisin kysymys, jota vauvaperheelle esitetään, on "miten teillä nukutaan?". En yhtään ihmettele, miksi niin moni tuota kyselee, onhan uni yksi elämän peruspilareista. Tuntuu, että pienen vauvan kanssa on ennemmin sääntö kuin poikkeus, että univelkaa pääsee kertymään.


Onneksemme meille on siunaantunut kaksi melko hyvillä unenlahjoilla varustettua lasta. Tosin uskon, että nukkumajärjestelyillämme on ollut suuri vaikutus. Tällä hetkellä nukumme kaikki neljä samassa huoneessa. Vauvasänky on parivuoteemme vieressä ja Neidillä on huoneen toisessa päässä oma taaperopunkkansa.

Vaikka omakin sänky on löytynyt, molemmat lapset ovat nukkuneet koko pikkuvauva-aikansa pelkästään perhepedissä. Pienelle vauvalle on luonnollista nukkua vanhemman vieressä, kuullen turvallisen aikuisen sydämensyke ja hengitys, joihin on kohdussa ollessaan tottunut yhdeksän kuukauden ajan. Vauvalla on biologinen tarve olla lähellä, koska tällöin lapsi on turvassa pedoilta ja vaaroilta. Näitä asioita en tosin tiennyt vielä reilu kaksi vuotta sitten synnytyslaitoksella, ottaessani levottoman esikoisen nukkumaan viereeni. Se vain tuntui oikealta.



Siinä missä Neiti nukkui aikoinaan jo pari viikkoisesta täysiä yöunia, Pikku-Ukko taas heräili ensimmäiset kuukaudet ahkeraan. Onneksi hänen saavutettuaan puolen vuoden merkkipaalun, ovat yöt alkaneet sujua hänen osalta yhden heräämisen taktiikalla. Kannan pienen nukkumaan omaan sänkyynsä, mutta heräämisestä eteenpäin hän tuhisee tyytyväisenä kylki-kyljessä kanssani aamuun saakka. Kuulostaa siis siltä, että vauvaperheeksi meillä nukutaan hyvin.

Totuus ei tosin ole ihan yhtä ihanaa, sillä Neiti on vuorostaan aloittanut merkilliset yöheräilyt. Luulen, että pienen mielikuvitus on alkanut laukkaamaan ja kostautuu öiseen aikaan painajaisina. Niinpä usein myös Neiti kömpii aamuyöllä hetkeksi kainaloon turvaan. Tilanpuute tosin on tällöin aikamoinen, kun kahden hengen sängyssä nukkuukin neljä ihmistä, joten useimmiten hän siirtyy takaisin omaan petiinsä jatkamaan uniaan.


Olen onnellinen, että olemme löytäneet meidän perheelle toimivimman tavan unien suhteen. Tämä järjestely tukee myös itsekkästä haluani saada nukkua. Uni on minulle tärkeää, enkä öiseen aikaan jaksaisi juoksennella eri huoneissa imettämässä toista ja rauhoittelemassa toista lasta. Kaikille perhepeti ei tietenkään sovi, mutta tutkimalla ja kokeilemalla, uskon kaikkien löytävän oman juttunsa.

17.4.2017

DIY MARMORIRUUKKU

Päivän pidentyessä ja valon määrän kasvaessa tekee aina mieli myös tehdä muutoksia oman kodin sisustukseen. Koska ajatukset ovat jo pitkälti omakotitalo-projektissa, mitään suuria muutoksia en tänne rivitalokotiin enää tahdo tehdä. Mutta pieniä, edullisia pirityksiä kaipaan silti!


Löysin kaapista rullan marmorikuvioitua dc-fixiä ja siitähän se ajatus sitten lähti. Minua on jo kauan ärsyttänyt likaisen valkoinen ruukku keskellä kotiamme. Uuden ruukun hankinta ei houkuttanut, koska tuon kokoisen puun istuttamisesta tuskin olisin yksin selviytynyt. Valmista piti saada nopeasti ja tuolla dc-fixillä se onnistui.



Tämä tee-se-itse marmoriruukku oli niin helppo toteuttaa, että uskon jokaisen onnistuvan. Ensin leikkasin muutaman sentin ruukkua leveämmän palan kalvosta ja liimasin sen ruukun ympärille. Mutkien ja kulmien päällystäminen on vaikeaa, joten leikkasin alaosan kapeampaan kohtaan oman palansa ja kiepautin ruukun ympäri. Leikkasin ylimenevän kalvon pois ja valmista tuli!



Lopputuloksesta tuli mielestäni todella kiva! Lähempää tarkastelua ruukku ei kestä, sillä tottakai pyöräytin kalvon hieman vinoon ja tästä johtuen jouduin takaosaan laittamaan ylimääräisiä paloja peittämään virheeni. Mutta puolen tunnin projektiksi mielestäni oikein onnistunut kokeilu. 

Sohvalla oleva möykky on muuten meidän Pikku-Ukko. Aikaa tällaisiin askarteluihin löytyy vain lasten ollessa päiväunilla...

16.4.2017

PIKKU-UKKO 7KK

Huomenta! Muu perhe nauttii hitaasta sunnuntai-aamusta vielä nukkumalla, mutta Pikku-Ukko herätti minut jo aikaisin kukonlaulun aikaan. Joten mikäs sen parempaa, kuin leikkiä hetki ihan rauhassa tämän meidän 7 kuukautisen kanssa. 


Pikku-Ukko on rauhallinen ja iloinen vauva, joka lemppari-ihminen on oma sisko. Vielä ei ole löytynyt ihmistä, joka ei Pikku-Ukolta hymyä olisi saanut. Pikku hurmuri! 


Hän ei vielä juurikaan osaa ryömiä, lähinnä pyörii itsensä ympäri tai etenee peruuttamalla. Istuminen opittiin hetki sitten, mutta ennemmin Ukko tykkää pötkötellä mahallaan käsivarsiensa varassa.


Viimeisin uusi taito on jokeltelu. Tä-tä, pä-pä, ät-tä kuuluu höpötys vähän väliä. Ja pikkuisen pärinää ja naurahdus perään. Miten ihana vauva!



Hauskaa sunnuntaita kaikille!

13.4.2017

NEIDIN ENSIMMÄINEN BARBIE


Neiti sai hiljattain lahjaksi ihka ensimmäisen Barbie-nukkensa. Tyttö rakastui ihanaan leluunsa heti ja tuo nukke onkin kulkenut mukana jokaisessa leikissä tämän jälkeen.


Äitinä en voinut olla ajattelematta taannoin lukemaani juttua Barbien ulkomuodon vaikutuksista nuorten vääristyneeseen kehonkuvaan. Barbie-nukkejen on väitetty tuovan vääriä mielikuvia naiskehosta ja siitä, miltä sen pitäisi näyttää.

Tämä väite tuntuu hassulta. Eihän vastuuta terveen kehonkuvan muokkautumisesta voi mitenkään sysätä yksin lelun niskoille. Ulkonäköpaineita tulee nykyään monelta suunnalta jo nuorille lapsille. Eniten aikuinen voi auttaa parantamalla lapsen itsetuntoa, jotta tämä selviytyy läpi tuon paineviidakon aikuiseksi.


Aloin kuitenkin miettiä omia muistojani tuon ikonisen lelun kanssa. Muistan omasta lapsuudestani ison keltaisen muovilaatikon, joka oli täynnä minun ja siskojeni Barbie-nukkeja. Muistan lukuisat leikit ja hauskat hetket niiden kanssa. Mutta en muista kertaakaan katselleeni näiden nukkejen vartaloa saati toivoneeni itselleni sellaista. Luulen, että ainoa asia, jota näiltä muovinukeilta kadehdin, oli niiden valtava vaatevalikoima.


Näitä postauksen kuvia olen napsinut parin viime päivän aikana hetkistä, joissa tuo uusi nukke on ollut Neidin leikeissä. Eipä näy näissäkään kuvissa tiimalasivyötärön kadehtimista. Sen sijaan Barbie pääsi asumaan nukkekotiin, ruokailemaan ja se puettiin Neidin omiin asusteisiin kera suloisten hihitysten. Tuntuisi julmalta kieltää nämä hauskat leikit vain omien luulojeni takia.

Näin ollen pohdintani Barbien vaikutuksesta rakkaan kaksivuotiaani itsetuntoon, päättyi iloisesti siihen, että Neiti saa rauhassa jatkaa leikkejään näiden pitkätukkien kanssa. Enkä aio itse tuntea tästä minkäänlaista huonoa omaatuntoa.


11.4.2017

KIIREISEN KOTIÄIDIN HELPOT SÄMPYLÄT

Ensimmäinen kunnon blogitekstini olkoon ironisesti sämpyläresepti. Leipominen liittyy elämäämme monin eri tavoin. Se on yksi minun ja Neidin lempipuuhista ja Miehen työtkin pyörivät vahvasti sen ympärillä.

Ainakin viikoittain keittiössämme valmistuu jonkinlaisia leipomuksia, yleisin näistä on super helpot sämpylät. Nämä sämpylät saa tehtyä kädenkäänteessä taaperon avustuksella vaikka vauva toisella käsivarrella keikkuessa.



HELPOT SÄMPYLÄT (n. 12 kpl)

5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 rkl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
6 dl vehnäjauhoja
0,5 dl öljyä

Mittaa vesi mikronkestävään astiaan ja lämmitä 42 asteiseksi. Lisää joukkoon kuivahiiva, siirappi ja kaurahiutaleet.

Sekoita mukaan pari desiä jauhoja. Terveellisempää vaihtoehtoa halutessasi, voit korvata osan vehnästä vaikkapa ruis- tai grahamjauhoilla. Lisää öljy ja tämän jälkeen loput jauhot.

Taikinan kuuluu jäädä melko löysäksi, eikä käsin vaivaamista tarvita näissä sämpylöissä ollenkaan. Tämä tekeekin juuri tästä ohjeesta suosikkini, sillä sotkun ja jauhopöllyn saa pidettyä edes jotenkuten aisoissa, kun taikina pysyy koko ajan kulhossa lusikalla käsiteltävänä.

Peitä taikina vedolta ja aseta lämpimään paikkaan noin puoleksi tunniksi. Lämmitä tällä välin uuni noin 230 asteeseen. 

Lusikoi taikina pieniksi kasoiksi pellille. Paista noin 15 minuuttia uunin keskitasolla. Nauti heti! Sämpylät ovat parhaimmillaan heti vastapaistettuina.



Follow my blog with Bloglovin

TERVETULOA

Heippa! Olen Anni, kahden pienen lapsen kotiäiti. Olen jo vuosia seurannut muiden blogeja ja ajatus oman blogin perustamisesta on pyörinyt mielessä jo kauan. Vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin toteuttaa haaveeni!

Blogissani tulette tutustumaan perheeseeni, johon kuuluu Mies, Neiti 2 vuotta sekä Pikku-Ukko 7 kuukautta. Täällä asustelee myös Koira. Kotimme on rivitalonpätkä Kanta-Hämeessä. 

Täällä käsittelen arkeani kotona ja ajatuksia, joita mieleen tulee. Lapsilähtöinen lifestyle-blogi, se on varmaan tämän sivuston kuvaavin termi. 

Tervetuloa Risukasa -blogiin! Jätä ihmeessä kommenttia, mikäli jotain sanottavaa mieleen tulee.